Vanhan auton myllytys - Vanha sellumaalinen harrastepeli kiiltämään!
Julkaistu alunperin Automobiili-lehdessä 2/2017.
Maalipinta on taidetta
Maalaus on oma taiteenlajinsa, kuin myös maalin ylläpito. Autoalan kovin konkari Henry Ford valmisti aikanaan hyvin paljon kiillotettavaa pintaa, kun aloitti 1912 autojen massamaalauksen. Joikainen on varmaan kuullut Fordin lausahduksen "ei värillä väliä, kunhan on musta". Harva kumminkaan tietää, miksi autot olivat tuolloin mustia. Tähän on hyvin yksinkertainen selitys: tehtaalla käytettiin japanilaista maalia, koska se kuivui nopeasti, toisin kuin muiden valmistajien maalit - mutta sitä sai vain mustana.
Kaikilla asioilla on oma syntyhistoriansa, niin myös eri maaleilla
Automaalareiden ammattikunta on syntynyt 1800-luvun loppupuolella vaunumaalareista. Ensimmäiset automobiilit maalattiin samaan aikaan kuin vaunutkin, siis pensselillä. Ylimaalaus kesti silloin noin seitsemän viikkoa, sillä maalauksessa käytetty öljykitti kuivui hitaasti. Maalin hiontakaan ei ollut helppoa, sillä hionnassa käytettiin hohkakiveä.
Kun automobiiliteollisuus lähti kovaan kasvuun ensimmäisen maailmansodan jälkeen, silloin käytössä olleet maalit eivät olleet riittävän nopeita automobiiliteollisuudelle. Tämä tarve johti nitroselluloosavärien kehittämiseen. Nitrosideaineiden kehityksen myötä tulivat myös värivalikoimat automobiileihin. Uusien nitromaalien myötä piti kehittää myös uusi maalausmenetelmä. Vallankumous tuli alalle, kun keksittiin ilmaruiskutus. 1920-luvulla nitromaalaus oli mattapintainen. Se vaati kiillotuksen vasta kiillotustahnalla, ja pellavaliinalla saatiin pinta kiiltäväksi.
1930-luvulle tultaessa kehitettiin nitrokombimaali, alkydihartsiyhdiste, joka oli täyttävämpää kuin edeltäjänsä, sekä nopeutti automobiilin valmistusaikaa, koska maali ei vaatinut jälkikiillotusta. Iloisella 1930-luvulla haettiin näyttävyyttä ja silloin kehitettiin ensimmäiset metallihohtomaalit automobiileihin. Näillä kehitetyillä kombimaaleilla oli pitkä käyttöikä. Ne pysyivät käytössä aina 1960-luvulla asti.
1950-luvun alussa kehitetyllä alkydihartsituotteilla oli paremmat peitto-ominaisuudet ja ne vähensivät siten työvaiheita. Varjopuolena näillä oli vaatimus pölyttömästä tilasta, koska roskien pois kiillottaminen ei ollut yhtä helppoa kuin nitromaaleissa.
1970-luvun alkupuolella alkoi akryylimaalien vallankumous. Kuivuminen oli nopeampaa, sekä mekaaninen että kemiallinen kestävyys olivat parempia kuin vanhoilla maaleilla.
1980-luvulla kehitys jatkui ja toi tullessaan MS- ja HS-menetelmät. Maalien liuotinpitoisuudet vähenivät ja kiinteäpitoisuudet kasvoivat. Saatiin parempi käyttökyky ja ympäristöystävällisyys, kun liuotinpitoisuudet olivat matalammat.
1990-lukua ja sitä eteenpäin meidän ei tarvitse vielä tietääkään mitään, kun näitä ajoneuvoja ei vielä saa museorekisteriin.
Kaiken kaikkiaan kehitys on ollut hyvin nopeaa. Etenkin ottaen huomioon, miten maalausteollisuuden alkuaikoina maalaukseen meni useita viikkoja, kun nykyaikana puhutaan vain tunneista.
Miksi automaali harmaantuu eli liituuntuu?
Autothan on suunniteltu poikkeuksetta ulkokäyttöön. Ne joutuvat säännöllisesti tekemisiin erilaisten sääolosuhteiden, ympäristösaasteiden ja pesuaineiden kanssa. Nämä kaikki rasittavat maalipintaa ja muita auton komponentteja enemmän tai vähemmän, auton hoidosta riippuen. Esimerkiksi auringon UV-säteily ja emäksiset pesu- ja liuotinaineet kuivattavat maalia. Tällöin maalien sideaineet alkavat irtaantua pigmenteistä. Kun tämä prosessi saa jatkua tarpeeksi pitkälle, niin maali alkaa liituuntua. Tämän ongelman korjaamista käsitellään tässä artikkelissa.
Ennen kiillotukseen ryhtymistä
Hionta- ja kiillotusaineet, vahat sekä laikat ja taustatuet pitää valita huolellisesti. Automaaleja on erilaisia ja ne käyttäytyvät eri tavoin lämmön ja mekaanisen rasituksen kanssa. Yksi hionta-aine tai tietty kiillotusaine ei toimi optimaalisesti kaikilla maalipinnoilla, jos työ halutaan vielä kunnolla loppuun. Tämän artikkelin esimerkissä olemme käyttäneet Yhdysvalloissa valmistettua Prestan automaalaamoille suunniteltua tuotesarjaa, sekä niinikään Yhdysvalloissa valmistettua Malcon autonehostajille suunniteltua sarjaa. Molemmat sarjat on tarkoitettu nimenomaisesti ammattipuolen käytettäväksi. Ne ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1953 - näillä valmistajilla on siis jo pitkä kokemus maalipintojen käsittelystä.
Maalityypin selvitys
Jotta saataisiin selville maalin koostumus vanhasta ajoneuvosta, on hyvä tehdä pieni testi etukäteen. Kun ensin selvitetään onko kyseessä reaktiomaali vai fysikaalisesti kuivava maali, vältytään turhalta työltä ja harmeilta.
Akryyli- ja muun reaktiomaalin erottaa seuraavalla tinneritestillä: kaapa maalaustinneriä liinaan ja pyyhkäise maalipintaa huomaamattomasta kohdasta. Jos maali liukenee tinneriin, se on selluväriä. Jos se ei liukene, se on reaktiomaalia, kuten esimerkiksi akryylimaalia.
Vielä varoituksen sana...
Termoplastiset värit tuovat oman haasteensa kiillotukseen. Ne "sulavat" heti lämmön vaikutuksessa, mikä tekee niistä vaikeita kiillotettavia. Termoplastiset maalit tulevat yleensä Yhdysvalloista, mutta niitä löytyy myös joistain italialaisista autoista. Mikäli epäilet maalauksen olevan termoplastista, voit käyttää yllä kuvailtua koetta. Pyyhkäise maalipintaa tinneriin kostutetulla kankaalla. Termoplastinen maali sulaa heti jättäen liinaan maalijälkiä. Kiillotettaessa tällainen pintä ei missään nimessä saa lämmitä liikaa.
Kaikki alkaa pesusta
Kun pestään vanhoja, maalipinnaltaan usein hyvin hauraita autoja, ei tule käyttää liian emäksisiä pesuaineita. Vahva emäs aiheuttaa jo itsessään vaurioita likaiselle maalipinnalle. Pahimmassa tapauksessa aiheutat vain valumajälkiä. Harrasteautot ovat harvoin talvikäytössä, joten niihin kertyvä likakin on yleensä kevyttä pintalikaa, lukuunottamatta hyönteisiä ja uusista teistä tarttuvia pikitahroja.
Siksi suosittelemme käytettäväksi hoitoaineita ja/tai vahoja sisältäviä pesuaineita, kuten Ma-Fra Car Wash vahashampoo tai Presta Ultimate Shampoo Conditioner. Jos auto on erittäin likainen, kannattaa käyttää myös Ma-Fra Wash Self -esipesuainetta. Pienpoistoon rajatuilla alueilla sopii Ma-Fra Deca Flash ja itikoiden liuotukseen Ma-Fra Killer. Huonokuntoista maalipintaa käsitellessä muista aina kokeilla tuotteen soveltuvuus huomaamattomaan kohtaan.
Pesu
Laimenna pesuaine ohjeen mukaan. Sumuta likaiselle pinnalle alhaalta ylöspäin. Pese painepesurilla alhaalta ylöspäin niin, että lika valuu jo pestyn alueen yli. Pesun jälkeen huuhtele päinvastaisessa järjestyksessä ylhäältä alas. Jos käytössä ei ole painepesuria, huuhtele ajoneuvo ensin huolellisesti ja käytä kahta ämpäriä, mielellään hiekanerottimella varustettuna.
Käytä toinen ämpäri puhtaalle huuhteluvedelle, toinen pesuaineelle. Kostuta pesuhanska tai -sieni pesuaineämpäriin ja pese ylhäältä alaspäin. Huuhtele hanska riittävän usein puhtaassa vedessä ja lisää pesuainetta. Toista riittävän monta kertaa auton likaisuuden mukaan. Huuhtele lopuksi liika pesuaine. Puhdista tarpeen mukaan piki ja hyönteiset.
Kokeile maalipintaa nyt vetämällä sormea pintaa pitkin. Jos tunnet vielä epäpuhtauksia, saveta pinnat. Tällä tarkoitetaan muovailuvahaa muistuttavan saven tai clayn käyttöä. Tämä savi poistaa piintyneet, tavallisen pesun jättämät likajäljet. Savit tarvitsee toimiakseen liukasteen. Tähän tarkoitukseen sopivat hoitoshampoot tai detaileri, eli nestemäinen pikavaha. Ota savi käteen ja purista se litteäksi.
Sumuta pikavahaa pintaan. Liikuta savea pinnalla edestakaisin niin kauan, kunnes karkeus on poissa. Kun saveen kertyy tarpeeksi likaa, taita se kaksin kerroin niin, että lika jää sen sisälle, ja jatka käsittelyä. Toista kunnes koko ajoneuvo on käsitelty. Lopuksi ei voi muuta kuin ihmetellä, miten sileä pinnasta tulikaan. Pese ajoneuvo lopuksi hoitoshampoolla. Huuhtele juoksevalla vedellä. Kuivaa ensin lastalla ja sitten säämiskällä, joka tavallisella tai mikrokuituisella.
Kolme vaihtoehtoa maalipinna käsittelyyn
Hyvin vanhaa maalipintaa säästäisi mielellään. Siksi tässä on kuvailtu useampi vaihtoehto, jotka sopivat erilaisiin tarpeisiin.
Kevytkäsittely käsin
Jos riittää, että maalipinta vain suojataan, eli maalin vanhenemista hidastetaan, niin riittää laadukas vaha. Pesun jälkeen maalipinta ruokitaan runsaalla luonnonvahaa sisältävällä kiinteällä vahalla. Tämä piilottaa myös pienemmät naarmut. Hyvä vaihtoehto tähän on Malco Imperial VOC Paste Wax, joka voidaan levittää tasaiseksi kerrokseksi koko ajoneuvolle yhdellä kertaa.
Muista kastella vahanlevityssieni ennen vahan ottamista. Kastele ja purista ylimääräinen vesi pois, sienen ei tule olla liian kostea. Näin vaha ei imeydy sieneen ja sitä on helpompi levittää, kun kerroksesta ei tule liian paksu. Kun koko ajoneuvo on vahattu, voit aloittaa kiillotuksen saman tien siitä, mistä aloitit vahaamisen.
Jos maalipinta on erityisen hapettunut, voit joutua toistamaan käsittelyn useaankin kertaan, jottei maalipinta jäisi laikukkaaksi. Vahan kiillotukseen käytä ehdottomasti mikroliinaa. Esimerkiksi Ma-Fra ammattipuolen isompi mikroliina on oiva työkalu tähän kokonsa ja rakenteensa vuoksi. Käännä liina usein ja ravistele tehokkaasti, koska tukkeutunut liina ei poista yhtä tehokkaasti vahajäämiä. Tee loppukiillotus puhtaalla mikroliinalla.
Konekäsittely yhdistelmäaineella ja vahaus
Kun aletaan käsitellä vanhaa maalipintaa koneellisesti, olisi hyvä olla olemassa maalinpaksuusmittari. Vanhoissa autoissa tämä ei aina toimi, kun maalia on saatettu paikkailla monin konstein. Mutta jos mahdollista, käy maalipinta lävitse mittarilla ja merkit ohuet kohdat vaikka maalarinteipillä.
Tämä toinen vaihtoehto on kiillottaa maalipinta kevyesti hionta- ja kiillotusainetta sekä vahaa sisältävällä yhdistelmäaineella. Tämä käsittely vie pois osan pienistä naarmuista ja piilottaa osan vahalla. Näin lopputulos on pelkkää vahausta hieman parempi. Oiva aine tähän on Malco Rejuvenator, jossa on kaikki edellä mainitut ominaisuudet. Tarvitaan hyvä kiillotuskone, jonka nopeutta voi säätää välillä 1000-1800 rpm. Lisäksi tarvitaan joustava alusta kiillostuslaikalle sekä kuitulaikka, jossa on yhteenkierretyt kuidut. Nämä estävän laikan liian nopean tukkeutumisen. Presta Hornet Backing Plate, joustava taustatuki ja Presta Black Wool, musta villalaikka ovat hyvin sopivat välineet tähän. Lisäksi tarvitaan laikan puhdistustyökalu eli Presta Buffing Spur. Emme suosittele tähän työhön vaahtomuovilaikkaa, koska sen kitka-arvo on liian korkea ja se lisää puhkipalamisen riskiä.
Jos valitset väärän kuitulaikan, tämä on vähän kuin laittaisit 13-tuumaiset renkaat Corvetteesi ihmetelläksesi, miksei auto toimi halutusti. Hyvä jälki edellyttää yhteensopivia työkaluja. Älä milloinkaan käytä kuitulaikkoja kovalla alustalla. Joustoalusta myötäilee pintaa, mitä kova alusta ei tee. Jos kone on vähänkin vinossa, kovan alustan reuna voi puhkaista maalipinnan helposti. Muista siis heittää halpojen kiillotuskoneiden mukana tuleva kova alusta heti roskikseen. Näin vältyt monelta murheelta. Muista myös pitää koneen virtajohtoa olkapäälläsi, ettei se hankaa autoa vasten.
Vaihtoehtoisesti voit käyttää epäkeskokonetta, mutta tällöin laikan liikeradan tulisi olla 15 mm tai enemmän, jotta työ sujuisi joutuisasti. Esimerkiksi Rupes Bigfoot tai Cyclo ovat hyviä vaihtoehtoja kiillotuskoneiksi puolipehmeän vaahtomuovilaikan kanssa. Epäkeskokone tekee nimensä mukaisesti epäkeskoliikettä, ja tuottaa pinnalle vähemmän lämpöä kuin perinteiset kiillotuskoneet. Epäkeskokone on hitaampi mutta turvallisempi työväline.
Perinteisen henkilöauton kanssa aloita työ konepellistä. Jaa se neljään alueeseen ja käsittele yksi kerrallaan. Käsittele loput yläpinnat ja lopulta alapinnat. Kun aloitat työskentelyn, annostele yhdistelmäainetta laikan kummallekin puolelle noin 4 cm viiva. Paina laikka kiinni peltiin ja levitä pinnalle ensin koneen avulla. Käynnistä kone pienillä kierroksilla ja jatka levitystä 40 x 40 cm alueelle. Älä missään nimessä paina konetta! Nosta vähitellen nopeutta 1000-1800 rpm välille, riippuen maalipinnasta. Liiku rauhallisesti edestakaisin liikkein, jotta yhdistelmäaine ehtii poistaa hapettumat ja pienet naarmut. Siirrä laikkaa vähitellen puoli laikanmittaa kerrallaan. Näin koko alue tulee varmasti käsiteltyä. Älä kiillota täysin kuivaksi.
Lopeta työskentely alueella ajamalla se vielä kerran kokonaan pienillä kierroksilla. Muista puhdistaa kuitulaikka tarvittaessa. Tukkoinen laikka ei poista naarmuja. Toista käsittely kaikilla pinnoilla. Kaikkiin pintoihin ei pääse käsiksi koneella, vaan ne on käsiteltävä käsin. Ma-Fra Marley pesuhanska on oiva väline tähän tarkoitukseen. Levita tahna pesuhanskaan ja hiero vaikeat kohteet. Muista tarkkailla jatkuvasti maalipintaa, sillä vanha maali voi olla ohut. Muita erityisesti varottavia kohteita ovat kohdat, joissa maali on halkeillut seittimäiseksi. Lopuksi pinnan voi pestä hoitoshampoolla tahnajäämistä. Lopuksi suosittelemme perinteistä vahausta ensimmäisen vaiheen mukaisesti.
Hionta - kiillotus - vahaus
Kun todella haluamme vanhasta vahapinnasta uuden veroisen, vaihtoehtona on maalipinnan hionta, kiillotus ja vahaus. Hionta-aineena käytämme Presta Strata Ultra-Cutting Crémeä, joka poistaa noin 1200 vesihiontajäljet. Hiontakäsittelyn jälkeen pintaan pienen pieniä hiontanaarmuja, joita kutsutaan pyörrejäljiksi tai "holoiksi". Nämä jäljet pitää vielä poistaa kiillotusaineella. Presta Chroma Ultra Polish on suunniteltu poistamaan edellä käytetyn hionta-aineen jäljet. Ne on siis suunniteltu toimimaan yhdessä. Lopuksi pinta suojataan vahaamalla, tässä on käytetty Malcon Imperial VOC Paste Waxilla. Hionta-ainetta käytetään samoin kuin Malco Rejuvenatoria edellisessä vaihtoehdossa. Lisäksi suosittelemme käyttämään liukasteena Presta Spray 'N Shine -pikakiilloketta. Tämä liukaste kostuttaa laikkaa ja tekee käsittelystä hellävaraisemman. Pehmeää maalia hiottaessa on oltava erityisen varovainen, ettei hiota maalipintaa puhki.
Lopuksi pyyhi pinta puhtaaksi hionta-ainejäämistä. Jos jämiä jää pinnalle kiillotuksen ajaksi, ne lähtevät hionta-aineen mukaan, jättäen ikäviä pyörrejälkiä. Loppukiillotukseen Presta Chroma Ultra Polishin kanssa suosittelemme epäkeskokonetta, sillä tällä koneella käsittely on helpompaa eikä edellytä samanlaista ammattitaitoa kuin tavallinen kiillotuskone. Laita alustalle pehmeä vaahtomuovinen kiillotuslaikka.
Varmista, että nopeusalue on säädetty minimiin. Pyöräytä laikalle täysi kehällinen kiillotusainetta. Epäkeskokoneella työvaiheet ovat samat kuin aiemmassa esimerkissä kiillotuskoneella. Aja aina kiillotettava alue edestakaisin ennen kuin siirry puoli laikanmittaa eteenpäin.
Jos käytetään perinteistä kiillotuskonetta, suosittelemee Presta Green tai Blue Wool Pad -laikkaa, eli vihreää tai sinistä kuitulaikkaa. Nämä on valmistettu sekoitekeinokuiduista, jotka ovat villalaikkoja hellävaraisempia. Pikakiilloke antaa myös tässä tilanteessa syvemmän loppukiillon. Lopuksi vahaus Malcon Imperial VOC Paste Waxilla yllä olevan ohjeen mukaan.
Jotta tulos olisi optimaalinen, kaikkien välineiden on oltava puhtaita. Jos laikkaan, mikroliinoihin tai vahanlevityssieniin on jäänyt edellisistä käyttökerroista jämiä, nämä voivat naarmuttaa maalipintaa.
Muista käsitellä myös listat ja renkaansivut kumin- ja muovinhoitoaineella, jotta kokonaisuudesta tulisi täydellinen. Jos haluat autosta hyvän kuvan käsittelyn jälkeen, sumuta ainetta myös lokasuojien sisäpinnoille, vaalean maantielian päälle. Jos lokasuojien pinnat ovat jääneet likaisiksi, ne eivät tällöin haittaa valokuvatessa.
Kuten vanha kansa tapasi sanoa, lopussa kiitos seisoo. Maalipinnan ikääntyminen on tällä käsittelyllä saatu hillittyä. Jokainen varmaan haluaisi myös säilyttää näin saavutetun kiillon mahdollisimman pitkään. Tämän vuoksi kannattaa kiinnittää huomiota sen tulevaankin hoitamiseen. Käsittelyn jälkeen pinta on hyväkuntoinen, eikä sen pesemiseen tarvitse käyttää mahdollisesti pintaa vahingoittavia vahvoja pesuaineita. Voit käyttää pesuun pelkkää vaha- tai hoitoshampoota. Esipese irtolika ensin joko vedellä tai hyvin laimennetulla esipesuaineella.
Maalipinta on vähän kuin iho: se tarvitsee säännöllistä hoitoa pysyäkseen kunnossa. Samoin kuin ruokavaliomma vaikuttaa ihomme kuntoon, myös maalipintaa pitää "ruokkia" vahalla ja hoitoshampoolla. Muuten maalipintaa alkaa kuivua ja haalistua, ja lika tarttuu siihen paremmin.